Hei, olen Pertsa.

Olen perusvaate, jota jokainen tarvitsee. Tylsähkö, mutta tarpeellinen. En kykene kasvamaan, joten minut täytyy tehdä aina uudelleen käyttäjän kasvaessa. Likaannun nopeasti, mutta puhdistun hitaasti, joten minua täytyy olla useampi kappale olemassa. Osa materiaaleistani on ompelijani varastoista, osa on hankittu Kestovaippakaupasta, mutta yksikään kuosini ei ole lälly. Koska olen PerusPertsa, on mallini Ottobre-lehden peruspaita. Niin perus, ettei enää edes muistu mieleen, mistä lehdestä olen. Kooltani olen ainakin 140cm eli minun pitäisi mahtua käyttäjäni päälle parisen vuotta. Kuvissa näytän raa'asta sivuauringosta johtuen ryppyiseltä ja nuhjuiseta, mutta sitä en oikeasti ole vaan oikein oiva vaate.

Pikkarikikkarit

Luulin pitkään, että pikkuhousujen ompelu on vaikeaa. Lopulta uskaltauduin kokeilemaan ja huomasin olleeni väärässä. Piirsin kaavan Lindexin koon 134/140cm hipstereistä ja tuhosin trikootilkkuja. Helppoa oli! Lahkeensuihin päärmeet ja vyötärölle kuja, johon kumppari. Parit pöksyt saivat äitini kätköistä löytyneen alusvaatekuminauhan. Hienosteluna vielä satiinirusetit merkkaamaan etupuolta kiireiselle pukijalle. Hyvä mieli! Kivoja tuli eikä maksanut juuri mitään. Porukkakuvassa olevat pinkkivalkoraitaiset ovat Lindexin kaavapökät.

Käsityö laajassa merkityksessä

Onpa jäänyt blogi hunningolle. Pakastimet ja kellari sen sijaan eivät ole - omenoita, marjoja, sieniä, mehua, hilloa, sosetta, sitä sun tätä. No nyt on sadonkorjuu suoritettu ja ehkäpä taas vähän käsitöitäkin vaihteeksi. Ensin kuitenkin jotain ei niin tyypillisiä käsitöitä.

Kuopuksella oli synttärit. Haksahdin barbiekakkuun. Ei se tosin niin vaikea ollutkaan kuin luulin. Kokoamisessa oli apuna korvaamaton siskoni. Kuorrutuskin oli yllättävän helppo, sellaista perusaskartelua. Voi kun olen silti ylpeä! Makukin oli mainio. Täytteenä hyytelökakkutyyppinen mansikkamousse.

Making of-kuva. Korkeaksi se piti koota, hyvin kuitenkin kartonki auttoi kulhon reunojen jatkajana.


Kun viimeiset vieraat olivat nousemassa pöydästä, nukke väsähti ja kakku kellahti kumoon. Tyylikkäästi pysyi kuitenkin lautasella. :)

Koululaiselle tuotti päänvaivaa jäykkä ulko-oven lukkomme. Nettikaupoista olisi saanut "lisäperiä" avaimeen rahalla, mutta ne olivat jokseenkin tylsän näköisiä enkä viitsinyt siinä kohtaa kaivaa kuvettani. Niinpä otin jätskilaatikon kannen, sakset, karhunlankaa, akkuporakoneen ja pinkkiä erkkateippiä. Oikein toimiva tuli, vaikkei ehkä maailman kaunein. Ovi aukeaa tällä hyvin ja se on pääasia.

Ja ANTEEKSI taas nämä kammottavat kuvat. Näköjään ikäloppu tietokone ei ole tokeentunut yhtään eli Blogger ei halua toimia alkuunkaan. Ei vain suostu sijoittamaan kuvia mitenkään järkevästi. Ja suurin osa selaimista kaatuu kokonaan, kun yritän lisätä kuvia... Ei kyllä innosta tällaisella blogata tipan tippaa. :(